Työtä tehdään työnantajan tiloissa, kotona, matkalla töihin tai kotiin, asiakkaiden tiloissa ja työmatkoilla mitä erilaisimmissa paikoissa. Työ läikkyy niin kutsutun normaalin toimistotyöajan ulkopuolelle aamuihin, iltoihin ja viikonloppuihin. Työn tilallinen ja ajallinen hajautuminen haastaa organisaatioiden työaikakäytännöt ja työhyvinvointitoimet.

Korkeasti koulutetut tietotyöntekijät tekevät keskimääriin kolmanneksen käyttämästään ajasta työtä muualla kuin työnantajan tiloissa ja 15 prosenttia normaalien toimistotyöaikojen ulkopuolella, selviää Akavan ja Aalto-yliopiston Global Time -tutkimuksessa. Työnantajan toimistotilojen ulkopuolella yleisintä on kotona tehtävä työ ja tyypillisesti työ läikkyy toimistotyöaikojen ulkopuolelle, kun työpäivää jatketaan ilta-aikaan.

Tutkimukseen osallistuneiden korkeasti koulutettujen tietotyöntekijöiden viikkotyöaika on keskimäärin yli 43 tuntia, kun lasketaan yhteen arkena toimistotyöaikana ja sen ulkopuolella työhön käytetty aika sekä viikonloppuna työhön käytetty aika. Keskimäärin eniten työtä tehdään toimistoaikana, noin 37 tuntia viikossa.

Suurin osa vastaajista kuitenkin jatkoi työn tekemistä iltaisin toimistotyöajan jälkeen, mikä pidentää keskimääräistä viikkotyöaikaa kolmella tunnilla ja 40 minuutilla. Arkiaamuina ennen toimistotyöajan alkua työnsä aloitti 42 prosenttia vastaajista ja keskimäärin tutkimukseen osallistuneet tekivät tunnin ja 20 minuuttia töitä ennen toimistotyöajan alkua. Työn tekeminen viikonloppuina on myös varsin yleistä. Viikonloppuisin töitä teki kolmannes vastaajista. Keskimäärin viikonloppuna tehdään tunti ja 20 minuuttia töitä.

Etätyöskentelyä tukevat teknologiat mahdollistavat sen, että ansiotöitä voidaan tehdä joustavasti esimerkiksi kotona tai matkalla töihin tai kotiin. Toisaalta nämä mahdollisuudet voivat johtaa siihen, että työ läikkyy arki-iltoihin ja viikonloppuihin, jolloin työstä palautumiseen käytettävä aika vähenee.

Hajautuvan työn haasteena työstä palautuminen

Työntekijöiden työstä palautuminen kärsii työn läikkyessä toimistotyöaikojen ulkopuolelle. Tutkimuksessa vertailtiin työstä palautumista sen suhteen kuinka paljon vastaajat tekevät työtä toimistotyöaikojen ulkopuolella. Niillä vastaajilla, joilla työ läikkyy paljon toimistotyöaikojen ulkopuolelle, todennäköisyys palautua työstä heikosti on merkittävästi korkeampi kuin niillä, joilla työ läikkyy vähän tai ei ollenkaan.

Niistä vastaajista, joiden työ läikkyi toimistotyöaikojen ulkopuolelle yli 10 tuntia viikossa, lähes puolet palautui työstään heikosti. Niillä, joilla työ läikkyi 1–9 tuntia viikossa, heikosti palautuvien osuus oli 31 prosenttia. Palautuminen ei ole kuitenkaan yksin kiinni työn läikkymisestä. Niistäkin, joiden työ pysyy toimistotyöaikojen puitteissa, jopa viidennes palautuu työstään heikosti.

Työajat pidetään kurissa selkeillä työaikakäytännöillä

Työn ja työyhteisöjen hajautuessa toimivien ja selkeiden työaikakäytäntöjen merkitys kasvaa. Sopimalla hajautuvaa työtä koskevista työaikakäytännöistä hillitään työn läikkymistä vapaa-aikaan ja huolehditaan työntekijöiden riittävistä mahdollisuuksista palautua työstä.

Niistä, joiden työ pysyy toimistotyöaikojen puitteissa, merkittävästi suurempi osuus pitää organisaationsa ja työryhmänsä tai projektinsa epäsäännöllisiä työaikoja koskevia käytäntöjä selkeinä verrattuna niihin, joilla työ läikkyy toimistotyöaikojen ulkopuolelle.

Tutkimukseen kohdejoukko, korkeasti koulutetut tietotyöntekijät, vastaavat paljolti itse oman työaikansa säätelystä ja siitä, kuinka käyttävät aikaa työhön toimistotyöaikojen ulkopuolella aamuisin, iltaisin ja viikonloppuisin.

Lähde: Akava